Väestö

Väestömaantiede tutkii väestönkasvua, väestöllistä muuntumista ja väestönkasvun rajoittamista.

Väestönkasvun historiaa

Nykyihmiset kehittyivät vajaa 200000 vuotta sitten. Asutus oli pitkään harvaa ja väestö eli metsästyksellä ja kalastuksella (ihmiskunnan koko oli noin 5-10 miljoonaa). Noin 10000 vuotta sitten tapahtui maatalouden vallankumous, joka vähitellen syrjäytti keräilyn ja metsästyksen. Yhteiskunta muuttui: asutus vakiintui, työnjako kehittyi ja kaupungistuminen alkoi. Väestö välillä kasvoi ravinnontuotannon lisääntyessä, mutta katovuodet, taudit sekä sodat karsivat väestöä ennen pitkää ja ihmiskunnan koko vakiintui pariksi sadaksi miljoonaksi.

 1700-luvulla alkoi teollistuminen ja vähitellen tapahtui teollinen vallankumous. Ravinnonsaanti parani ja väestö alkoi kasvaa, ensin teollisuusmaissa ja myöhemmin kehitysmaissa. Ravitsemuksen ja terveydenhoidon (rokotteet, lääkkeet, hygienia) paraneminen vähensi kuolleisuutta, yhä useampi lapsi saavutti aikuisiän ja väestön keskimääräinen elinikä kasvoi. Väestön kasvu alkoi olla kiihtyvää.

Kehitysmaihin saatiin sodan mukana lisää tietoa ja siten sielläkin alkoi väestö kasvamaan. 

Imeväisyyskuolleisuus ja lapsikuolleisuus

Imeväiskuolleisuudella tarkoitetaan alle vuoden ikäisten kuolleisuutta ja lapsikuolleisuudella alle viisivuotiaitten lasten kuolleisuuta. Lapsikuolleisuuden syitä ovat aliravitsemus, syntymän aikoihin tapahtuvat kuolemat, keuhkokuume, ripuli, malaria, tuhkarokko, aids sekä muut syyt. Kuolleisuus alkoi vähetä terveydenhoidon ja hygienian kehityttyä.