Väestömaantiede
tutkii väestönkasvua, väestöllistä muuntumista ja väestönkasvun rajoittamista.
Väestönkasvun
historiaa
Nykyihmiset kehittyivät vajaa 200000 vuotta sitten. Asutus
oli pitkään harvaa ja väestö eli metsästyksellä ja kalastuksella
(ihmiskunnan koko oli noin 5-10 miljoonaa). Noin 10000 vuotta sitten tapahtui maatalouden
vallankumous, joka vähitellen syrjäytti keräilyn ja metsästyksen.
Yhteiskunta muuttui: asutus vakiintui, työnjako kehittyi ja kaupungistuminen
alkoi. Väestö välillä kasvoi ravinnontuotannon lisääntyessä, mutta katovuodet,
taudit sekä sodat karsivat väestöä ennen pitkää ja ihmiskunnan koko vakiintui
pariksi sadaksi miljoonaksi.
1700-luvulla alkoi
teollistuminen ja vähitellen tapahtui teollinen vallankumous. Ravinnonsaanti
parani ja väestö alkoi kasvaa, ensin teollisuusmaissa ja myöhemmin
kehitysmaissa. Ravitsemuksen ja terveydenhoidon (rokotteet, lääkkeet, hygienia)
paraneminen vähensi kuolleisuutta, yhä useampi lapsi saavutti aikuisiän ja
väestön keskimääräinen elinikä kasvoi. Väestön kasvu alkoi olla kiihtyvää.
Kehitysmaihin saatiin sodan mukana lisää tietoa ja siten
sielläkin alkoi väestö kasvamaan.
Imeväisyyskuolleisuus ja lapsikuolleisuus
Imeväiskuolleisuudella tarkoitetaan alle vuoden ikäisten kuolleisuutta ja lapsikuolleisuudella alle viisivuotiaitten lasten kuolleisuuta. Lapsikuolleisuuden syitä ovat aliravitsemus, syntymän aikoihin tapahtuvat kuolemat, keuhkokuume, ripuli, malaria, tuhkarokko, aids sekä muut syyt. Kuolleisuus alkoi vähetä terveydenhoidon ja hygienian kehityttyä.